Yhdistyksen perustaminen

Ensimmäinen Iin työväen järjestäytymisyritys oli luonteeltaan osuustoiminnallinen. Vuonna 1895 paikkakunnalle perustettiin "Iin Haminan Työväen kauppa-osakeyhtiö". Tällaisten liikkeiden osakeyhtiönimike selittyi sillä, että varsinaista osuustoimintalakia ei vielä ollut. Osakemaksu oli kymmenen markkaa ja osakkaita tässä Iin työväen­kau­pas­sa oli satakunta. Sen tarkoituksena oli yrittää hillitä yksityiskauppiaiden mielivaltaa. Vuoden kuluttua yhtiö purkautui sisäisiin riitoihin.

Jaakko Liedes on muistellut Pohjan Voima-lehden haastattelussa, että Pohjois-Iissä olisi toiminut jonkinlainen työväenseura, joka perustettiin vuoden 1900 vaiheilla. Liedeksen mukaan tämä seura ei vastannut edes nimeään, sillä sen kokouksissa eikä muussakaan toiminnassa kiinnitetty huomiota työväen eikä muihinkaan yhteiskunnallisiin kysy­myksiin, joten sen ohjelma muodostui saman ohjelman mukaiseksi, kuin sen aikuinen alkiolainen nuorisoseuraliike. Sen pääasiallisena tehtävänä oli nuorison huvitoiminnan järjestely. Järjestö vaikuttaa olleen mahdollisesti nuorisoseura.

Iin työväenyhdistyksen perustamisen tarkkaa päivämäärä ei tiedetä, mutta kuukauden tarkkuudella perustaminen on tiedossa. Edellä mainitussa Pohjan Voima-lehden haas­tat­telussa Jaakko Liedes kertoo, että Iin työväenyhdistyksen perustaminen tapahtui eräänä tammikuun iltana Iin Haminan nuorisoseuran talolla vuonna 1905 veli Vatasen puhe­tilaisuuden yhteydessä. Liedeksen mukaan Vatanen puhui räikeistä yhteiskunnallisista oloista selostamalla, että "työläiset, kaikkien maailman rikkauksien luojat, jotka vuosikymmeniä ovat työtä raataneet pääomanomistajien hyväksi tekemällä pitkää työpäivää, syömällä huonoa ruokaa ja asumalla kurjissa hökkeleissä, saavat terveytensä menetettyään loppuikänsä virua ruotilaisena jonkun  talollisen pirtin oviloukossa". Samalla Vatanen oli kehottanut paikalla olevia työläisiä perustamaan paikkakunnalle työväenyhdistyksen ja kaikkia työläisiä  liittymään siihen jäseneksi.

Vatasen voimallinen saarna oli vaikuttanut tilaisuudessa olevaan työväestöön siinä määrin, että paikkakunnalle päätettiin perustaa työväenyhdistys ja Liedeksen mukaan melkein kaikki tilaisuudessa olleet henkilöt liittyivät yhdistyksen jäseniksi. Kaleva-lehdessä oli keväämmällä jonkun iiläisen lähettämä kirje, jossa kerrottiin paikka­kunnalle perustetun työväenseuran, jolle oli valittu väliaikainen toimikunta hankkimaan sääntöjä. Kirjoittaja tuntui olevan hyvin perillä asioista, koska hän tiesi, että säännöt oli lähetetty senaatin vahvistettavaksi.

Ei ole tietoa siitä, kuka Vatasen puhetilaisuuden järjesti. On selvää, että Iissä on täytynyt olla tietoa työväenliikkeestä ja myös valmius aloittaa järjestötoiminta, sillä työväenyhdistyksen toiminta lähti muutaman kuukauden empimisen jälkeen reippaasti käyntiin. Työväenliikkeen eri toiminta­muotojen käynnistyminen heti alkuvuosina hyvin asiantuntevasti osoittaa, että Ii ei ollut mikään takapajula. Virikkeitä oli saatu.  Perus­ta­jista kivityömies Antti Kinnunen oli tullut Iihin rautatietyömaan myötä. Rautatien rakentaminen ensin Ouluun ja sieltä Tornioon toi Etelä-Suomesta työväenaatteesta tietoista väkeä radanvarsi­paik­kakunnille. Kinnunen  löysi puolison Iistä ja jäi iiläiseksi. Työmies-lehteä tilattiin jo Iihinkin, sillä lehden kokonaislevikki oli Iin työväenyhdistyksen perustamisen aikoihin jo kymmenisen tuhatta ja Oulun lääniin lehteä tilattiin viitisenkymmentä kappaletta. Joonas Laherma kertoo ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 valitun iiläissyntyisen Maria Laineen ( os. Paaso) isälle Jussi Paasolle tulleen Iin ensimmäisen Työmies-lehden. Tämä lienee tapahtunut jo 1800-luvun puolella.

Työväenpuolueessa ryhdyttiin vuoden 1902 lopulla kehittämään määrätietoisesti puhujatoimintaa. Turussa järjestettiin erityiset agitaattorikurssit, joilla oli peräti 24 osan­ot­tajaa, joista kuusi naista. On mahdollista, että iiläissyntyinen  Maria Laine  on ollut tällaisten kurssien osanottaja ja hänen kauttaankin on saattanut tulla Iihin tietoa uudesta aatteesta. Kun vielä seuraavana vuon­na järjestettiin Helsingissä uusi kurssi, oli työväen­liik­keellä melkoinen puhuja­kaa­de­ris­to. Oulun työväenyhdistyksen toimesta  tehtiin innokkaasti retkiä ainakin ympäristön yhdistysten aktivoimiseksi ja uusien perustamiseksi, mutta varmaa tietoa ei ole siitä, kävivätkö oululaiset Iissä ennen Iin yhdistyksen perustamista. Tuntuisi luonnolliselta, mutta toisaalta Iitä ei mainita käyntikohteena Risto Kentän kirjoittamassa Oulun työväenyhdistyksen historiassa.   Joka tapauksessa Vatasen  puhetilaisuuden järjes­täminen vaati kokous­huo­neen varaamista, tiedottamista ja muuta järjestelyä.

Pertti Huovinen