Iin Työväenyhdistyksen alku

Iin työväenyhdistyksen ensimmäiset pöytäkirjat on Jaakko Liedeksen muistaman mukaan kirjoitettu erillisille paperiliuskoille, jotka ovat jääneet sen aikaisille toimi­hen­ki­löille ja aikojen myötä kadonneet. Näin olleen ei ole pöytäkirjatietoja Iin työväen­yh­distyksen perustamisesta. Ensimmäisten toimintavuosien vastuunkantajia ja johtokunnan jäseniä olivat  Jaakko ja Oskari Liedes, Antti Kinnunen,  Alfred Jaara,  Jaakko Remes, Santeri Kaikkonen, Iisak Wiik ja Jaakko Loukkola.  Heidän joukossaan on varmasti monta Iin työväenyhdistyksen perustajaa. Lähde­aineistoa ei ole  löytynyt vahvistamaan tietoa, mutta Iin työväenyhdistyksen 20-vuotis­juhlissa Jaakko Liedes mainitsee Antti Kinnusen yhdeksi perustajaksi ja hän on itse ollut toinen varmasti tiedetty henkilö. Myöhemmin 1910-luvulla johtokunnan jäseninä ja muutenkin aktiivisia puuhamiehinä olivat pitkäaikainen puheenjohtaja Herman Niskanen, J. F. Haapalainen, monivuotinen sihteeri Jaakko Kurttila, Kemistä muuttanut Heikki Paldanius, Ruukista tullut Jaakko Pietarila, Heikki Puuperä ja Yrjö Kakko. Iin työväenyhdistystä voidaan pitää edistyksellisenä järjestönä, sillä sen johtokunnassa oli naisia vuodesta 1908 alkaen. Ensimmäinen naisjäsen oli Emmi Tohila. Muita alkuvuosien toiminnan naisia ja johtokunnan jäseniä olivat   Jenny Loukkola, Hanna Soronen, Marja Liedes ja Sofia Argillander. Viimeksi mainitut olivat johtokunnassa useita vuosia.

Jaakko Liedeksen mukaan Iin työväenyhdistyksen toiminta ei lähtenyt ensi kuukausina kovin hyvin käyntiin, mutta loka-marraskuussa 1905 ollut suurlakko sysäsi väen liikkeelle, kuten se teki koko maassa, ja melkein kaikki Iin työläiset olivat liittyneet yhdistyksen jäseniksi. Kansan Tahdossa on kirje Iin asioista seuraavana talvena ja kirjeessä kerrotaan kokouksia pidetyn ja pari iltamaakin rahainkartuttamiseksi. Kirjoittaja kertoo seuraavana sunnuntaina kunnanhuoneella pidettävästä kokouksesta, jossa tulee vierailemaan eräs Etelä-Suomen työväen johtomies. Edelleen kirjoittaja jatkaa, että "riennetäänpä miehissä kuulemaan, mitä hän tietää, saattaisi hän tietää paljon enempi kuin me työväen ohjelmasta".

Kuten kirjeestä käy ilmi, oli Iissä kiinnostusta työväenliikkeen ohjelmalliseen puoleenkin, eli jonkinlaista poliittista tietoisuutta oli ja sitä haluttiin. Kokouspaikkana on sillä kertaa kun­nan­huone, joka tuohon aikaan oli vanhan Haminan yläpäässä. Kun omaa taloa ei ollut, oli ko­kous­paikan saannissa joskus vaikeuksia. Kunnanhuoneen lisäksi kokouksia pidet­tiin jä­senten kodeissa ja nuorisoseurantalolla. Nuoriso­seu­ran­ta­lon saamisessa alkoi olla vai­keuksia, koska seuran johto katsoi karsain silmin työväen­jär­jestön vilkastuvaa toimintaa. Silloin työ­väenyhdistyksen jäsenet liittyivät joukolla nuorisoseuran jäseniksi saaden  enemmistön. Sen jälkeen teh­tiin kokouksissa päätökset, että taloa vuokrataan työväenyhdistykselle. Muutaman vuoden oli   sellainen järjestel­mä, että työ­väen­­yhdis­tyk­sellä oli nuoriso­seuran­ta­lolla yhden viikon ajan joka kuukausi kaikki kokous- ja iltamavuorot muina vii­kon­päivinä paitsi tiistaina ja perjantaina. Vuokra oli 15 markkaa kuukaudessa.

Iin työväenyhdistyksen perustaminen tapahtui vuoden verran etuajassa varsinaisesta työväenyhdistysten perustamisrynnäköstä. Edellä mainittu suurlakko synnytti todellisen perustamisaallon. Sosialidemokraattisen puolueen jäsenmäärän kasvu oli vuosina 1904-1906  huimaava: 16000:sta 85000:een. Työväenyhdistysten luku kipusi 99:stä 937:ään.

Iihin perustettiin vuosina 1906-1908 kuusi sivukylien työväenyhdistystä. Kaikkien Iin alueen työväenyhdistysten yhteiseksi kattojärjestöksi perustettiin Iin Sosialidemok­raat­tinen kunnallisjärjestö, joka oli nimenomaan  poliittinen kattojärjestö. Sen puitteissa toimittiin kunnallispolitiikassa ja järjestettiin eduskunta­vaalien agitaa­tio­työ. Iin työväenyhdistyksellä yhdistyksistä suurimpana oli kunnallisjärjestössä johtava rooli.

Pertti Huovinen