Koulutus ja tasa-arvo

Tiistai 1.3.2011 klo 22:25 - Risto Säkkinen

Koulutus ja tasa-arvo

Aluksi pari tuttua toteamusta suomalaisesta koulutuksesta. ”Suomi on koulutuksen kärkimaita maailmassa”,  ” Suomi PISA-tutkimuksen ykkösenä”. Olkaamme iloisia ja ylpeitä. Kuinka ollakaan juuri, kun maailma alkaa kehua meitä, uhkaavat Suomen omat toimet rikkoa koulutuksen saavutukset ja ansiot. Onko kyseessä uhkakuva, todellisuus ja mikä on tulevaisuus?

Aluksi suomalaisen koulujärjestelmän tavoite oli opettaa lapset lukemaan ja laskemaan. Vain varakkaimmilla perheillä oli mahdollisuus kouluttaa lapsiaan oppikouluissa ja lukioissa. Vasta 1970-luvulla Suomessa toteutui koulutuksellinen tasa-arvo yhdeksänvuotisen peruskoulun myötä. Kaikille lapsille ja nuorille taattiin yhdenvertainen perusopetus, jonka kehityksen huippu on se, että kaikille Suomen oppivelvollisuusikäisillä on järjestettävä opetus. Tämän koulujärjestelmän saavutuksia on käyty ihailemassa ympäri maailmaa. Eikä siinä vielä kaikki, sillä esimerkiksi Kiinasta ja Saksasta on vierailtu suomalaisissa opettajankoulutuslaitoksissa ottamassa oppia, miten toteutetaan tasa-arvoista ja laadukasta opetusta ja kasvatusta.

Lukutaito ja koulutustaso kuvaavat myös kansakunnan vaurausastetta luotettavasti. Suomessa koulua saavat käydä niin pojat kuin tytöt. Niissä maissa, joissa tyttöjen koulunkäynti jää lyhyeksi tai sitä ei ole lainkaan on yleinen elintasokin alhainen. Tämä tyttöjen koulutustason riippuvuussuhde köyhyyteen ja kurjuuteen on vankka ja kiistaton. Meillä ajateltiin aina kuusikymmenluvulta lähtien, että koulutuksellinen tasa-arvo takaa myös Suomessa hyvinvoinnin lisääntymisen, kunnes alkoi vaivihkaa koulutusjärjestelmämme eriarvoistaminen. Aluksi toimiva yliopistojärjestelmä muutettiin ja niiden rahoitusjärjestelmä epäoikeudenmukaistettiin. Seuraava yritys oli muuttaa peruskoulu tuntijakoa eriarvoistavaksi. Nyt jo suunnitellaan yliopistoihin lukukausimaksuja ja huomenna kenties ammattiopetuskin halutaan osin maksulliseksi. Kansakunnan jakaminen eliittiin ja rupusakkiin tapahtuisi koulutuksen tasa-arvoisuuden kustannuksella.

Hyväksymmekö edellä mainitun taantumuksen ja takaperoisen kulun Suomessa?

Minulle on päivän selvää, että suomalaiset ja Suomi ovat kyenneet menestyksekkäästi selviämään vain ja ainoastaan olemalla kyvykkäitä kaikilla elämänaloilla. Meillä on kaikki mahdollisuudet olla tulevaisuudessakin onnistujia. Se on mahdollista, jos kykenemme takaamaan ihmisille töitä ja sitä kautta hyvinvointia köyhyyden ja kurjuuden sijaan. Koulutuksellinen tasa-arvoisuus on mielestäni peruskiveä sille, että kykenemme tulevaisuudessakin olemaan maa, jossa on hyvä olla ja asua. Nyt on se aika, jolloin koulutuksen peruskiveä on vankistettava ja murentumat korjattava. Minusta se on mahdollista. Kannatan voimallisesti koulutuksen tasa-arvoa, joka on minulle osa sosialidemokratiaa.

-Risto Säkkinen, kansanedustajaehdokas

Työstä, harmaasävystä, ja koeajasta

Tiistai 1.3.2011 klo 20:48 - Risto Säkkinen

Työstä, harmaansävystä ja koeajasta

Työhön liittyvät asiat ovat olleet aina sosialidemokraattiselle liikkeelle tärkeitä. Missä olemme onnistuneet? Forssan puoluekokous 1903 ( joka piti alun perin pitää Oulussa) vaati mm seuraavia asioita: -työaika on saatava 8-tuntiseksi,- täysi, viikottainen vähintään 36 tuntia kestävä viikkolepo, alle 14 vuotiaiden ansiotyökielto ja muille nuorille suojelumääräyksiä, raskauden aikaista työtä on helpotettava tai kiellettävä tietyin ehdoin, työväkeä on suojeltava , kaikkiin työntekijöihin on ulotettava kansanvakuutus eli sairas-, tapaturma-, vanhuus-, ansiokyvyttömyysvakuutus sekä leskien että orpolasten ynnä työttömien vakuutus.

Monet edellä mainituista asioista ovat pääosin toteutuneet. Meidän tulee muistaa, että maailma ei ole valmis, vaan oikeus työhön ja työntekijän oikeudet ovat sosialidemokratian ruisleipää. Työ on ihmisarvoasia.

Suomalainen ja suomalainen työ ovat hyvämaineisia maailmalla. Sen sijaan viime aikojen selvitykset suomalaisesta taloudesta ovat huolestuttavia. Harmaa talous on ottanut ison osan koko maan taloudesta. (Itse puhuisin mieluummin synkeän mustasta taloudesta.) Harmaan talouden osuus on suuruudeltaan yli viidennes Suomen valtion talousarvion loppusummasta. Pelkästään verotulomenetykset ovat liki 1000 € jokaista suomalaista kohti. Elämmekö unessa? Minusta on korkea aika rehellisten kansalaisten, yrittäjien, yritysten sekä julkisen vallan herätä häätämään tämä loisiva, ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella lihova ”harmaa talous”.

Koeajan keston pidentäminen kolminkertaiseksi on Suomen yrittäjien tavoitteena. Minusta suomalaiset yrittäjät ovat ammattitaitoisia ja kykenevät nykyisten koeaikamääräysten puitteissa arvoimaan työntekijän osaamista ja kyvykkyyttä ko. tehtäviin. Olen samaa mieltä SAK:n nuorisosihteeri Antti Lindtmanin kanssa, että ” Työntekijät tarvitsevat turvaa, eivät heikennyksiä” . Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että koeajalla ei ole keskeistä merkitystä yrityksen työvoiman hankkimisesta päätettäessä. Yritys palkkaa henkilöstöä toiminnan ja tuotannon tarpeiden takia, eikä jätä palkkaamatta syystä että koeaika on enintään neljä kuukautta. Koeajan pituuden jatkaminen olisi harhautusta ja sumutusta, jolla pyritään jo valmiiksi silputettuja ja pätkitettyjä töitä lisättyä. Tällaiselta epävarmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kiertotieltä on sosialidemokratian pysyttävä poissa.

Meidän aatteen arvoihin kuuluu oikeus työhön ilman kiduttavan pitkiä koeaikoja.

Koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Poliitikon koeaika kestää enintään neljä vuotta, eikä sitä voi juuri koskaan purkaa kesken koeajan edes asiallisin perustein kuin yksipuolisesti poliitikon toimesta.

Risto Säkkinen

Oulun sos.dem. piirin puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas