Iin Työväenhistoria

IIN TYÖVÄENYHDISTYKSEN PERUSTAMINEN

Ensimmäinen Iin työväen järjestäytymisyritys oli luonteeltaan osuustoiminnallinen. Vuonna 1895 paikkakunnalle perustettiin "Iin Haminan Työväen kauppa-osakeyhtiö". Tällaisten liikkeiden osakeyhtiönimike selittyi sillä, että varsinaista osuustoimintalakia ei vielä ollut. Osakemaksu oli kymmenen markkaa ja osakkaita tässä Iin työväen­kau­pas­sa oli satakunta. Sen tarkoituksena oli yrittää hillitä yksityiskauppiaiden mielivaltaa. Vuoden kuluttua yhtiö purkautui sisäisiin riitoihin.

Jaakko Liedes on muistellut Pohjan Voima-lehden haastattelussa, että Pohjois-Iissä olisi toiminut jonkinlainen työväenseura, joka perustettiin vuoden 1900 vaiheilla. Liedeksen mukaan tämä seura ei vastannut edes nimeään, sillä sen kokouksissa eikä muussakaan toiminnassa kiinnitetty huomiota työväen eikä muihinkaan yhteiskunnallisiin kysy­myksiin, joten sen ohjelma muodostui saman ohjelman mukaiseksi, kuin sen aikuinen alkiolainen nuorisoseuraliike. Sen pääasiallisena tehtävänä oli nuorison huvitoiminnan järjestely. Järjestö vaikuttaa olleen mahdollisesti nuorisoseura.

Iin työväenyhdistyksen perustamisen tarkkaa päivämäärä ei tiedetä, mutta kuukauden tarkkuudella perustaminen on tiedossa. Edellä mainitussa Pohjan Voima-lehden haas­tat­telussa Jaakko Liedes kertoo, että Iin työväenyhdistyksen perustaminen tapahtui eräänä tammikuun iltana Iin Haminan nuorisoseuran talolla vuonna 1905 veli Vatasen puhe­tilaisuuden yhteydessä. Liedeksen mukaan Vatanen puhui räikeistä yhteiskunnallisista oloista selostamalla, että "työläiset, kaikkien maailman rikkauksien luojat, jotka vuosikymmeniä ovat työtä raataneet pääomanomistajien hyväksi tekemällä pitkää työpäivää, syömällä huonoa ruokaa ja asumalla kurjissa hökkeleissä, saavat terveytensä menetettyään loppuikänsä virua ruotilaisena jonkun  talollisen pirtin oviloukossa". Samalla Vatanen oli kehottanut paikalla olevia työläisiä perustamaan paikkakunnalle työväenyhdistyksen ja kaikkia työläisiä  liittymään siihen jäseneksi.

Vatasen voimallinen saarna oli vaikuttanut tilaisuudessa olevaan työväestöön siinä määrin, että paikkakunnalle päätettiin perustaa työväenyhdistys ja Liedeksen mukaan melkein kaikki tilaisuudessa olleet henkilöt liittyivät yhdistyksen jäseniksi. Kaleva-lehdessä oli keväämmällä jonkun iiläisen lähettämä kirje, jossa kerrottiin paikka­kunnalle perustetun työväenseuran, jolle oli valittu väliaikainen toimikunta hankkimaan sääntöjä. Kirjoittaja tuntui olevan hyvin perillä asioista, koska hän tiesi, että säännöt oli lähetetty senaatin vahvistettavaksi.

Ei ole tietoa siitä, kuka Vatasen puhetilaisuuden järjesti. On selvää, että Iissä on täytynyt olla tietoa työväenliikkeestä ja myös valmius aloittaa järjestötoiminta, sillä työväenyhdistyksen toiminta lähti muutaman kuukauden empimisen jälkeen reippaasti käyntiin. Työväenliikkeen eri toiminta­muotojen käynnistyminen heti alkuvuosina hyvin asiantuntevasti osoittaa, että Ii ei ollut mikään takapajula. Virikkeitä oli saatu.  Perus­ta­jista kivityömies Antti Kinnunen oli tullut Iihin rautatietyömaan myötä. Rautatien rakentaminen ensin Ouluun ja sieltä Tornioon toi Etelä-Suomesta työväenaatteesta tietoista väkeä radanvarsi­paik­kakunnille. Kinnunen  löysi puolison Iistä ja jäi iiläiseksi. Työmies-lehteä tilattiin jo Iihinkin, sillä lehden kokonaislevikki oli Iin työväenyhdistyksen perustamisen aikoihin jo kymmenisen tuhatta ja Oulun lääniin lehteä tilattiin viitisenkymmentä kappaletta. Joonas Laherma kertoo ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 valitun iiläissyntyisen Maria Laineen ( os. Paaso) isälle Jussi Paasolle tulleen Iin ensimmäisen Työmies-lehden. Tämä lienee tapahtunut jo 1800-luvun puolella.

Työväenpuolueessa ryhdyttiin vuoden 1902 lopulla kehittämään määrätietoisesti puhujatoimintaa. Turussa järjestettiin erityiset agitaattorikurssit, joilla oli peräti 24 osan­ot­tajaa, joista kuusi naista. On mahdollista, että iiläissyntyinen  Maria Laine  on ollut tällaisten kurssien osanottaja ja hänen kauttaankin on saattanut tulla Iihin tietoa uudesta aatteesta. Kun vielä seuraavana vuon­na järjestettiin Helsingissä uusi kurssi, oli työväen­liik­keellä melkoinen puhuja­kaa­de­ris­to. Oulun työväenyhdistyksen toimesta  tehtiin innokkaasti retkiä ainakin ympäristön yhdistysten aktivoimiseksi ja uusien perustamiseksi, mutta varmaa tietoa ei ole siitä, kävivätkö oululaiset Iissä ennen Iin yhdistyksen perustamista. Tuntuisi luonnolliselta, mutta toisaalta Iitä ei mainita käyntikohteena Risto Kentän kirjoittamassa Oulun työväenyhdistyksen historiassa.   Joka tapauksessa Vatasen  puhetilaisuuden järjes­täminen vaati kokous­huo­neen varaamista, tiedottamista ja muuta järjestelyä.

Mikä mies oli veli Vatanen

Vatasen oikea nimi oli Aukusti. Hän oli syntyisin Savosta Karttulasta. Hän puhutteli yleensä kaikkia tovereitaan nimellä "velimies", minkä vuoksi hänen kutsumanimekseen vakiintui "veli Vatanen" ja tästä nimestä hän tiettävästi piti tavattomasti. Kerrotaan, että hän oli tullut Helsinkiin kivityömieheksi ja riitautui mestarin kanssa palkoista tai joistakin muista työsuhteeseen liittyvistä asioista. Kun sovintoa ei tullut, hän päätti kostaa koko porvarilliselle yhteiskunnalle lähtemällä matkapuhujaksi. Hän ei tehnyt sitä  kenenkään kutsusta tai pakottamana, vaan sisäisestä pakostaan. Myöhemmin, kun hänen maineensa oli kiirinyt puolueen johdon korviin, hänet palkattiin Sosialidemokraattisen puolueen puhujaksi. Iissä käydessään hän oli jo puolueen soturi.

Vatasen kiertomatkat alkoivat 1900-luvun vaihteessa heti työväenpuolueen perustamisen jälkeen. Talviaikaan hän kulki potkukelkalla, jossa oli omatekoinen kapsäkki ja siinä joitakin kirjasia, joita hän myyskenteli saadakseen elantonsa.  Lieneekö tullut Iihinkin sellaisella menopelillä. Paljon kuluja hänelle ei tullut, sillä hän sai majapaikan ja ateriat aatetovereilta ilmaiseksi ja nuuka vanhapoika kun oli, se useimmiten riitti. Kun hän saapui paikkakunnalle, hän lähti kiertämään tönöstä tönöön tai laittoi paperilappusia tolppiin ilmoituksiksi.  Näitä Vatasen tilaisuuksia kutsuttiin seuroiksi. Kun väkeä alkoi kerääntyä hänen valitsemaansa taloon, ilmestyi hän itsekin paikalle kysymään, saisiko pitää seurat. Tavallisesti hän sai luvan, toihan uusi saarnamies vaihtelua paikkakunnan  yksitoikkoiseen elämään.

Varsinkin maaseudulla kansa oli tottunut saarnamiehiin ja Vatasen puhetyyli vetosi hyvin kuulijoihin. Jotkut naispuoliset kuulijat saattoivat saapua Vatasen seuroihin virsikirja mukanaan. Vatanen paasasi kuin saarnamies ikään ja hänen puhetyylinsä meni kansaan. Vastustajat nimittivät häntä Antikristukseksi, mutta tuhansissa on laskettava ne, jotka Vatasen kautta tulivat sosialistiseen synnintuntoon.

On hyvinkin mahdollista, että Vatanen olisi jonkinlainen esikuva Ilmari Kiannon romaanissa Punainen viiva esiintyvälle agitaattori Puntarpäälle.

Miten lienee Vatasen seurat kutsuttu koolle Iissä? Vatanen oli ollut joulukuussa 1904 Kemissä ja siinä yhteydessä oli perustettu Karihaaran työväenyhdistys. Samalta matkalta hän on mahdollisesti jatkanut etelään. Näin olleen Iin työväenyhdistyksen perusta­minen saattaa painottua mieluimmin tammikuun alkuun kuin loppuun.

IIN TYÖVÄENYHDISTYKSEN TOIMINNAN ALKU

Iin työväenyhdistyksen ensimmäiset pöytäkirjat on Jaakko Liedeksen muistaman mukaan kirjoitettu erillisille paperiliuskoille, jotka ovat jääneet sen aikaisille toimi­hen­ki­löille ja aikojen myötä kadonneet. Näin olleen ei ole pöytäkirjatietoja Iin työväen­yh­distyksen perustamisesta. Ensimmäisten toimintavuosien vastuunkantajia ja johtokunnan jäseniä olivat  Jaakko ja Oskari Liedes, Antti Kinnunen,  Alfred Jaara,  Jaakko Remes, Santeri Kaikkonen, Iisak Wiik ja Jaakko Loukkola.  Heidän joukossaan on varmasti monta Iin työväenyhdistyksen perustajaa. Lähde­aineistoa ei ole  löytynyt vahvistamaan tietoa, mutta Iin työväenyhdistyksen 20-vuotis­juhlissa Jaakko Liedes mainitsee Antti Kinnusen yhdeksi perustajaksi ja hän on itse ollut toinen varmasti tiedetty henkilö. Myöhemmin 1910-luvulla johtokunnan jäseninä ja muutenkin aktiivisia puuhamiehinä olivat pitkäaikainen puheenjohtaja Herman Niskanen, J. F. Haapalainen, monivuotinen sihteeri Jaakko Kurttila, Kemistä muuttanut Heikki Paldanius, Ruukista tullut Jaakko Pietarila, Heikki Puuperä ja Yrjö Kakko. Iin työväenyhdistystä voidaan pitää edistyksellisenä järjestönä, sillä sen johtokunnassa oli naisia vuodesta 1908 alkaen. Ensimmäinen naisjäsen oli Emmi Tohila. Muita alkuvuosien toiminnan naisia ja johtokunnan jäseniä olivat   Jenny Loukkola, Hanna Soronen, Marja Liedes ja Sofia Argillander. Viimeksi mainitut olivat johtokunnassa useita vuosia.

Jaakko Liedeksen mukaan Iin työväenyhdistyksen toiminta ei lähtenyt ensi kuukausina kovin hyvin käyntiin, mutta loka-marraskuussa 1905 ollut suurlakko sysäsi väen liikkeelle, kuten se teki koko maassa, ja melkein kaikki Iin työläiset olivat liittyneet yhdistyksen jäseniksi. Kansan Tahdossa on kirje Iin asioista seuraavana talvena ja kirjeessä kerrotaan kokouksia pidetyn ja pari iltamaakin rahainkartuttamiseksi. Kirjoittaja kertoo seuraavana sunnuntaina kunnanhuoneella pidettävästä kokouksesta, jossa tulee vierailemaan eräs Etelä-Suomen työväen johtomies. Edelleen kirjoittaja jatkaa, että "riennetäänpä miehissä kuulemaan, mitä hän tietää, saattaisi hän tietää paljon enempi kuin me työväen ohjelmasta".

Kuten kirjeestä käy ilmi, oli Iissä kiinnostusta työväenliikkeen ohjelmalliseen puoleenkin, eli jonkinlaista poliittista tietoisuutta oli ja sitä haluttiin. Kokouspaikkana on sillä kertaa kun­nan­huone, joka tuohon aikaan oli vanhan Haminan yläpäässä. Kun omaa taloa ei ollut, oli ko­kous­paikan saannissa joskus vaikeuksia. Kunnanhuoneen lisäksi kokouksia pidet­tiin jä­senten kodeissa ja nuorisoseurantalolla. Nuoriso­seu­ran­ta­lon saamisessa alkoi olla vai­keuksia, koska seuran johto katsoi karsain silmin työväen­jär­jestön vilkastuvaa toimintaa. Silloin työ­väenyhdistyksen jäsenet liittyivät joukolla nuorisoseuran jäseniksi saaden  enemmistön. Sen jälkeen teh­tiin kokouksissa päätökset, että taloa vuokrataan työväenyhdistykselle. Muutaman vuoden oli   sellainen järjestel­mä, että työ­väen­­yhdis­tyk­sellä oli nuoriso­seuran­ta­lolla yhden viikon ajan joka kuukausi kaikki kokous- ja iltamavuorot muina vii­kon­päivinä paitsi tiistaina ja perjantaina. Vuokra oli 15 markkaa kuukaudessa.

Iin työväenyhdistyksen perustaminen tapahtui vuoden verran etuajassa varsinaisesta työväenyhdistysten perustamisrynnäköstä. Edellä mainittu suurlakko synnytti todellisen perustamisaallon. Sosialidemokraattisen puolueen jäsenmäärän kasvu oli vuosina 1904-1906  huimaava: 16000:sta 85000:een. Työväenyhdistysten luku kipusi 99:stä 937:ään.

Iihin perustettiin vuosina 1906-1908 kuusi sivukylien työväenyhdistystä. Kaikkien Iin alueen työväenyhdistysten yhteiseksi kattojärjestöksi perustettiin Iin Sosialidemok­raat­tinen kunnallisjärjestö, joka oli nimenomaan  poliittinen kattojärjestö. Sen puitteissa toimittiin kunnallispolitiikassa ja järjestettiin eduskunta­vaalien agitaa­tio­työ. Iin työväenyhdistyksellä yhdistyksistä suurimpana oli kunnallisjärjestössä johtava rooli.

IIN TYÖVÄENTALO 

Iin ensimmäinen työväentalo rakennettiin vuonna 1909. Talon vihkiäiset olivat toukokuun 30. päivä 1909. Talo sijaitsi nykyisen työväentalon tontilla. Yleensä työväentalot tehtiin talkootyönä, mutta Iin työväentalo oli poikkeus. Se nousi Iin työosuuskunnan palkkaamien rakentajien työllä. Tämän vuoksi rakennustyö kesti vain puoli vuotta. Talo oli piirustuksiltaan erilainen kuin nykyinen työväentalo. Se oli pitkänomainen rakennus aivan asemalle menevän tien reunassa pitkä sivu tien suuntaisesti.

Uusi työväentalo ehti olla käytössä vain runsaat viisi vuotta, kun sitä kohtasi katastrofi. Tammikuun kymmenennen päivän vastaisena yönä vuonna 1915 syttyi tulipalo, joka tuhosi talon. Uutta työväentaloa alettiin rakentaa muutaman kuukauden kuluttua, kun oli saatu selvitettyä vakuutusasiat. Myös uuden talon teki työosuuskunnan palkkaama työväki. Nykyisen työväentalon vihkiäiset voitiin pitää jo 29.8.1915.

Talon suunnitteli silloinen Oulun lääninarkkitehti Harald Andersin, jonka suunnittelemia rakennuksia on nykyäänkin Oulussa, mm. Isonkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa oleva Puistolantalo ja Tuiran kirkko. Andersin toimi myöhemmin Helsingin kaupungin palveluksessa ja voitti Sydneyn kaupungin arkkitehtikilpailun. Työväentalon kulissit maalasi taiteilija Erkki Karu, joka tunnettiin myöhemmin suomalaisen elokuvan uranuurtajana. Karu esiintyi työväentalon vihkiäisjuhlassa lausuen runon ja vieraillen näytelmässä.

Pertti Huovinen