SDP

SDP:n historiaa

SDP on perustettu vuonna 1899 Turussa Suomen Työväenpuolueen nimellä. Nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1903 Forssassa pidetyn puoluekokouksen jälkeen. Kokouksessa hyväksyttiin ensimmäinen periaateohjelma, nk. Forssan ohjelma. Vuonna 1952 hyväksyttiin uusi periaateohjelma. Seuraava periaateohjelma hyväksyttiin Helsingissä 1987 ja nyt voimassa oleva Sosialidemokratian periaatteet on vuodelta 1999.

SDP on ollut eduskunnan suurin puolue käytännöllisesti katsoen vuodesta 1906, jolloin toteutettiin työväenliikkeen keskeisin vaatimus: eduskuntauudistus yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden pohjalta. Suurin puolue on viisi kertaa ollut muu kuin SDP: 1948, 1962, 1991 ja 2003 (Maalaisliitto/Suomen Keskusta) ja 1958 (SKDL). Kolmea vaalikautta (1916-17, 1958-62, 1966-70) lukuun ottamatta eduskunnassa on ollut porvarillinen enemmistö.

SDP:n pitkän aikavälin kannatus on ollut vakaata, joskin siiinä on esiintynyt myös heilahteluja. Vuonna 1966 saavutettua 27,2 prosentin kannatusosuutta pidettiin "maan-vyöryvoittona". Kannatus on pysynyt 25 prosentin tuntumassa 1970-luvulta lähtien.

Suomen hallitukset ovat useimmiten olleet monipuoluehallituksia. SDP oli mukana 1910- ja 1920-luvulla kahdessa lyhytikäisessä hallituksessa: ennen Suomen valtiollista itsenäisyyttä 1916-1917 monipuolue-enemmistöhallituksessa ja 1926 sosialidemokraattisessa vähemmistöhallituksessa. Vuodesta 1937 SDP on osallistunut lähes jokaiseen hallitukseen lukuun ottamatta puoluehajaannuksen vuosia 1957-1966 ja koko eduskuntavaalikauden 1991-1995 kestänyttä oppositioaikaa.

SDP:n ehdokas ulkoministeri Tarja Halonen valittiin tasavallan 11. presidentiksi vuonna 2000 suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla. Tasavallan preisentin vaaleissa 2006 Tarja Halonen valittiin toiselle kaudelle. Vuosien 1982 ja 1988 vaaleissa valittiin sosialidemokraattien ehdokas tohtori Mauno Koivisto ja vuonna 1994 valtiosihteeri Martti Ahtisaari.

Lue lisää: